Kaj Franck pyysi Saara Hopeaa avukseen toiseksi muotoilijaksi Nuutajärvelle vuonna 1952. Franck oli ollut Saara Hopean opettajana Taideteollisuuskeskuskoulussa. Hopea avusti jo vuonna1951 Kaj Fanckia Helsingin Pohjoisesplanadin Arabia-Nuutajärven galleria-näyttelyhuoneiston suunnittelussa. Kaj Franck ja Saara Hopea muuttivat yhdessä 1950-luvulla Nuutajärven tuotevalikoiman radikaalisti ja toivat Nuutajärven lasituotteille kansainvälistä mainetta. Molemmat halusivat muotoilla kaikelle kansalle tarkoitettua "kauniinpaa arkitavaraa". Yhteistyö Kaj Franckin kanssa sujui hyvin. Osan ajasta Saara Hopea työskenteli myös Arabian tuotesuunnitteluosastolla.
Nuutajärvellä Hopea suunnitteli uniikkiesineitä ja sarjoina valmistettua taidelasia pintahiottuja ja koristehiottuja kristalliesineitä sekä myös puhallettuja ja puristettuja lasistoja. Suurin osa Saara Hopean tuotannosta on Talous- ja käyttöesieitä mutta hän suunnitteli myös taidelasia jonka singneerasi taiteilijan sijasta siihen erikoistunut ammattilainen. Singneerattuja taidelasiesineitä on kaikkiaan 44.
Hopea ryhtyi korusuunnittelijaksi isänsä Ossian Hopean kuoltua yllättäen 1958.Saara Hopea ryhtyi hoitamaan perheen kultasepän liikettä 1959. Mentyään naimisiin amerikkalaisen taidekäsityöläisen, valokuvaaja ja kirjailija Oppi Untrachtin kanssa vuonna 1960 Hopea muutti New Yorkiin. Siellä hän teki omaleimaisia emalitöitä. Vuosina 1960-1963 hän teki satoja singneerattuja kappaleita emaloituja lautasia, kulhoja, maljakoita ja peilinkehyksiä. Saara Hopea ja Oppi Untracht muuttivat takaisin Suomeen 1967. Hän jatkoi emalitaiteilijana ja korusuunnittelijana aina kuolemaansa saakka.
Saara Hopea sai palkintoja ja tunnustuksia mm. Milanon Triennalessa Hopeamitalin (pinottavat lasit) 1954, hopeamitali myös 1957 (flamingo-lasit). Californian State Fair, Sacramento (lasisuunnittelu) 1961. Porvoon kulttuuripalkinnon 1981 ja Valtion taideteollisuuspalkinton 1982.
 |
| Näppyläkulho |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti